|
Sanat
|
|
Kun
|
|
puhalletaan
|
|
tulta
|
|
tähän
|
|
sammuvaan
|
|
hiileen,
|
|
se
|
|
savullansa
|
|
meitä
|
|
tukehduttaa.
|
|
Ja
|
|
jos
|
|
vain
|
|
muistellaan,
|
|
jäädään
|
|
kiinni
|
|
ikuisuuteen.
|
|
Eikä
|
|
eletä
|
|
ollenkaan,
|
|
kaikki
|
|
tämä
|
|
|
Sanat
|
|
vähäkin
|
|
vain
|
|
tuhotaan,
|
|
rohkeempaa
|
|
on
|
|
luovuttaa.
|
|
Kyllä
|
|
sinä
|
|
muistat,
|
|
kuinka
|
|
katse
|
|
viiltelee.
|
|
Kyllä
|
|
sinä
|
|
tiedät,
|
|
miten
|
|
lehdet
|
|
putoilee.
|
|
Kaikki
|
|
on
|
|
jo
|
|
nähty,
|
|
|
Sanat
|
|
siksi
|
|
pisteen
|
|
nyt
|
|
teen.
|
|
Anna
|
|
jo
|
|
olla.
|
|
Anna
|
|
mun
|
|
olla
|
|
ja
|
|
unohtaa.
|
|
Kun
|
|
nyt
|
|
jutellaan,
|
|
voidaan
|
|
hyvin
|
|
katsoa
|
|
silmiin,
|
|
on
|
|
nähty
|
|
nämä
|
|
|
Sanat
|
|
seinät
|
|
ennenkin.
|
|
Mut
|
|
ei
|
|
saa
|
|
koskettaa,
|
|
ne
|
|
aamut
|
|
meidät
|
|
imee
|
|
vain
|
|
kuiviin.
|
|
Ei
|
|
tästä
|
|
tule
|
|
näin
|
|
valmiimpaa,
|
|
ehkä
|
|
on
|
|
jo
|
|
aika
|
|
irroittaa,
|
|
|
Sanat
|
|
kai
|
|
saa
|
|
nyt
|
|
luovuttaa.
|
|
Kyllä
|
|
sinä
|
|
muistat,
|
|
kuinka
|
|
katse
|
|
viiltelee.
|
|
Kyllä
|
|
sinä
|
|
tiedät,
|
|
miten
|
|
lehdet
|
|
putoilee.
|
|
Kaikki
|
|
on
|
|
jo
|
|
nähty,
|
|
siksi
|
|
pisteen
|
|
|
Sanat
|
|
nyt
|
|
teen.
|
|
Anna
|
|
jo
|
|
olla.
|
|
Anna
|
|
mun
|
|
olla
|
|
ja
|
|
unohtaa.
|
|
Anna
|
|
jo
|
|
olla.
|
|
Anna
|
|
mun
|
|
olla
|
|
ja
|
|
unohtaa.
|
|
Kyllä
|
|
minä
|
|
tiedän,
|
|
kuinka
|
|
|
Sanat
|
|
kehomme
|
|
kietoutuu.
|
|
Kyllä
|
|
minä
|
|
muistan,
|
|
kelle
|
|
ihosi
|
|
tuoksuu.
|
|
Jos
|
|
tulevatkin
|
|
vuodet
|
|
käsiimme
|
|
vain
|
|
rikkoutuu.
|
|
En
|
|
jaksaisi
|
|
olla,
|
|
anna
|
|
mun
|
|
olla
|
|
ja
|
|
unohtaa,
|
|