Irinan kappaleita lyriikoiden mukaan

Tiedän sun lähtevän joskus täältä pois Mut en tahtois nähdä sitä päivää

Yhtä toivon enemmän kuin muuta. Paljon sen vuoksi antaisin, Että tuntisit oikeesti Miten paljon sä haavoitit.

Purin itseäin kieleen En voinut tehdä muutakaan Ajatus sopimaton Piti tukahduttaa edes jotenkin

Sun silmissä lukee mun tarina melkein tarkalleen Kämmentemme kohtalonviivat niin toistensa muotoiset

Me jäätin aina kimpas jälki-istuntoon Lapsuudesta nuoruuteen kuin ojast allikkoon

Sul on aina päällä henkilökohtainen tragedia Ja kaikki muut on tääl vaan sivuroolissa, mm

En tuntenut eilen sinua Nyt mielessä oot ja olemassa En edes uneksinut että vielä voisin Näin tuntea mut samalla mua pelottaa Että mä hukun kuitenkin

Mä paljastan silmät Joskus mun sielua peilanneet Mitä näät se totta on Kaikki on

Joskus vaan täytyy joustaa Ei taittua vaan taipua vahingoista Jotakin opikseen ottaa Ja ryhtinsä koittaa taas suoristaa

Miten sä voitkaan olla noin tyhmä ja viisas samalla sun ristiriidat mut hajottaa ei tällaista kestä

Tätä jatkunut on jo kauan Enkä jaksais enää tapella Mut mä luulen ettei kumpikaan Enää muista miten lopettaa

Monesti sanoo rakkaus tarkoittamatta kuitenkaan eihän se ollut tarkoitus mut asiat muuttaa muotoaan

Mä kuulen eteisestä askeleet. Sä viereen kaadut, tilaa siihen teet. Et sano sanaakaan, tuijotat mun niskaa vaan Samalla, kun mä leikin nukkuvaa.

Joo, en tarvii lääkäriä nyt Ei, en tarvitse ruokaa Joo, en tarvii kainaloa nyt

Sinä minun jos oisit Hakisin sulle kuun ja auringon Tekisin enemmänkin ja jos minä sun oisin Olisin sulle rakkaus pohjaton Enkä mitään pelkäisi