Katri Helenan kappaleita lyriikoiden mukaan

Luo meren ja hiekan Alle lokkien viitan Sun ajatuksissani vien Ja toivon yhtä suudelmaa

Taas saavun vanhaan rantakahvilaan Se ennen puoltayötä suljetaan Päivä oli ehkä liian lämmin Iltatuuli laulaa lempeämmin Sen kuiske vain on minun seuranain

Lapsella vain voi silmät niin loistaa lintuja kun hän katsella saa haaveita vain se vapauden toistaa lintuset nuo ja kaunis maa

Etsien käy lapsonen maan tokkopa koskaan juurtua saan lintunenkin muuttaessaan pesäpuun löytää vain vaistollaan

Taas ruusut käy kukkimaan, tuoksua täynnä on maa Mietteeni sinne taas vie, missä on ruusuinen tie

Kun taas takaisin Muistoihin vaelsin Vain näin sinun kuin Ennenkin rakkahin

Sinun kädellesi painan pään ja sydämelläin unta nään sateen jäljet peittää linnut siivellään

Katso naavaan puun taa tutki tuulen suuntaa se on pohjoinen tiukka mutru huuleen selkä vastatuuleen kestät kyllä sen

Riepota rinnallasi Käsivarsillasi lujilla Kuljeta kerallasi Yön pimeimmillä kujilla

Takaa vuorten aamu nousee Päivän uuden Luoja suo Valo kantaa lämmön antaa Ylös lennän aurinkoon

Tuoksuu taas ruusut ja kukkii tuomipuu Käy neitonen armaansa luo Vielä aamuauringon

Mä unestani taas jo herään kesätuuleen, ja hyvän olon saan, kun meren äänet kuulen.

Mitä silloin tapahtuukaan ensisuudelma kun ohi on epätoivo, eikä muukaan, oli onni niin vaatimaton