Sanat
|
Kun
|
kuljin
|
kylältä
|
kotiin
|
päin,
|
Niin
|
talonpojan
|
mä
|
tiellä
|
näin
|
"Löydät
|
tytön
|
niin
|
tumman,
|
Nätin
|
kuin
|
humma",
|
Sanoi
|
tuo
|
ystäväin.
|
Hän
|
on
|
luona
|
joenrannan,
|
Missä
|
tuoksuu
|
|
Sanat
|
havupuu.
|
Sulle
|
neuvon
|
yhden
|
annan:
|
Heitä
|
mielestäs
|
jo
|
muu.
|
Heitin
|
kaiken
|
vuoksi
|
naisen.
|
Miten
|
niin
|
ja
|
minkälaisen?
|
Luotin
|
heinäpellon
|
poikaan,
|
Enkä
|
suotta
|
ollenkaan.
|
R-A-K-A-S,
|
kulta
|
kultasein,
|
|
Sanat
|
Mä
|
sanoin
|
niin
|
ja
|
selväks
|
tein,
|
Me
|
mennään
|
maalla
|
naimisiin.
|
En
|
enää
|
lähde
|
kaupunkiin.
|
Sä
|
olet
|
kaunistunut
|
niin,
|
En
|
tiedä
|
kuinka
|
sanoisin
|
sen
|
paremmin.
|
R-A-K-A-S
|
kulta
|
|
Sanat
|
kultasein,
|
Mä
|
turhan
|
reissun
|
sinne
|
tein.
|
Vain
|
täällä
|
tuoksuu
|
havupuu
|
Ja
|
paistaa
|
vanha
|
kunnon
|
kuu.
|
Se
|
onkin
|
onni,
|
että
|
saan
|
Taas
|
maalla
|
kuuta
|
tuijottaa
|
ja
|
rakastaa.
|
|
Sanat
|
Mä
|
muistan
|
tytön
|
tuon
|
hyvin
|
niin,
|
Ja
|
muistan
|
miten
|
me
|
suudeltiin.
|
Kun
|
mä
|
stadia
|
kohti
|
pyörällä
|
sotkin,
|
Niin
|
sitä
|
erottiin.
|
Hän
|
jäi
|
luokse
|
joenrannan,
|
Missä
|
tuoksuu
|
|
Sanat
|
havupuu.
|
Kotiin
|
sieltä
|
hänet
|
kannan,
|
Pussaan
|
puhki
|
koko
|
suun.
|
Heitän
|
kaiken
|
vuoksi
|
naisen,
|
Tiedän
|
kyllä
|
minkälaisen.
|
Eihän
|
löydy
|
sulle
|
vertaa,
|
Vaikka
|
kuinka
|
hakisin.
|
R-A-K-A-S,
|
kulta
|
kultasein,
|
|
Sanat
|
Mä
|
sanoin
|
niin
|
ja
|
selväks
|
tein,
|
Me
|
mennään
|
maalla
|
naimisiin.
|
En
|
enää
|
lähde
|
kaupunkiin.
|
Sä
|
olet
|
kaunistunut
|
niin,
|
En
|
tiedä
|
kuinka
|
sanoisin
|
sen
|
paremmin.
|
R-A-K-A-S
|
kulta
|
|
Sanat
|
kultasein,
|
Mä
|
turhan
|
reissun
|
sinne
|
tein.
|
Vain
|
täällä
|
tuoksuu
|
havupuu
|
Ja
|
paistaa
|
vanha
|
kunnon
|
kuu.
|
Se
|
onkin
|
onni,
|
että
|
saan
|
Taas
|
maalla
|
kuuta
|
tuijottaa
|
ja
|
rakastaa.
|
|