| Runo | Runoilija | % Oikein |
|---|---|---|
| Haihtuvi nuoruus, niin kuin vierivä virta.Langat, jo harmahat, lyö elon kultainen pirta. | Eino Leino | 97%
|
| Mikä elo onnellinen Keinuvassa kehtolinnass’! Siellä kiikkuu oravainen Armaan kuusen äitinrinnass’: Metsolan kantele soi! | Aleksis Kivi | 61%
|
| Jag längtar till landet som icke är, ty allting som är, är jag trött att begära. Månen berättar mig i silverne runor om landet som icke är. | Edith Södergran | 42%
|
| Nyt varjo vain on edessäni elon matka. Ja takanain on tuskan tie, se jot’ en jatka. | Saima Harmaja | 19%
|
| Orava on museossa puun sisällä,kuolema kylkiluiden häkissä ihmisen sisällä, eikä elämässä ole muuta tiedettävää. Aurinko laskee, kuvitettu pimeys, lehtivihreä yö metsän kaikissa huoneissa. | Pentti Saarikoski | 17%
|
| Minä pelkään huoneessani, minä pelkään ikkunaa,ja ihmishahmoja, joita kuin liskoja, matelijoita se seiniin heijastaa. | Uuno Kailas | 17%
|
| Tietä käyden tien on vanki,vapaa on vain umpihanki. | Aaro Hellaakoski | 11%
|
| Olen uneksinut ihanasti taivaan tähtisen viitan liepeissä, olen herännyt auringon huutoon puutarhani kasteisissa puissa. Mustilta vuorilta juoksee virta, sen erämaatuoksuiset laineet huuhtovat nauraen jäseneni. | Katri Vala | 8%
|
| Mikä olen? Tähdenlento Luojan ikuisessa yössä, tomujyvä aavan aineen lakkaamattomassa työssä. | L. Onerva | 6%
|
| Minä olen tutkinut itseni pimeässä ja valossa,vedessä seissyt ja ruohojen keskellä, olen tutkinut itseni eikä minussa ole mitään virhettä, ei muuta kuin että puhun itsekseni kun kukaan ei kuule. | Paavo Haavikko | 6%
|
| Iltani vankityrmässä alkaa.Paljonko kukkarossani on rahaa iloja varten joita ilta tarjoaa? | Arvo Turtiainen | 0%
|
| Maa vieras on,ja kylmä kevät sen. Natalia, sua paleltaa. Niin kaukana on ikäväsi maa. | Elvi Sinervo | 0%
|