|
Määritelmä
|
|
Käsite
|
|
Piaget´n ajattelun kehittymisen teorian toinen vaihe (leikki-ikä)
|
|
esioperationaalinen vaihe
|
|
kyky asettua toisen ihmisen asemaan
|
|
roolinottokyky
|
|
tavoitteellista ja tietoista oman toiminnan säätelyä tilanteen vaatimuksen mukaisesti
|
|
toiminnanohjaus
|
|
hermoston kehitys, fyysinen kasvu
|
|
fyysinen kehitys
|
|
temperamenttipiirre, joka kuvaa yksilön yleistä taipumusta turhautua, pelätä ja itkeä helposti
|
|
negatiivinen emotionaalisuus
|
|
yksilön toiminta ja käyttäytyminen, jolla yksilö ilmaisee olevansa tyttö tai poika, nainen tai mies
|
|
sukupuolirooli
|
|
vauvan kyky hymyillä tarkoituksella tutuille ihmisille ja ilmaista halunsa olla vuorovaikutuksessa
|
|
sosiaalinen hymy
|
|
tarkkaavaisuuden, havaitsemisen, ajattelun, muistin, oppimisen ja kielen kehitys
|
|
kognitiivinen kehitys
|
|
minuuden, tunne-elämän ja sosiaalisten taitojen kehitys
|
|
sosioemotionaalinen kehitys
|
|
vauvan kyky olla tietoinen esineen (objektin) olemassaolosta ja kyky pitää se mielessä, vaikka ei voisi sitä parhaillaan nähdä tai kuulla
|
|
objektipysyvyys
|
|
itsensä ääneen ohjailua
|
|
egosentrinen puhe
|
|
kiintymyssuhde, joka on muodostunut etäisestä hoivasta
|
|
turvaton välttelevä kiintymyssuhde
|
|
itsensä tunnistaminen, tietoisuus itsestä toisten havaintojen kohteena
|
|
minätietoisuus
|
|
kehon hallinnan kehitys
|
|
motorinen kehitys
|
|
vanhemmat eivät ole läsnä eivätkä kiinnostuneita lapsen tarpeista tai toimista
|
|
laiminlyövä kasvatustyyli
|
|
nuoruusiän kehitystehtävä; nuori haluaa olla itsenäinen vanhemmistaan, mutta toisaalta myös tarvitsee vielä vanhempiaan
|
|
itsenäisyyden ja tarvitsevuuden ristiriita
|
|
vauvalle kehittyy ymmärrys siitä, että sanat edustavat jotakin kohdetta
|
|
symbolifunktio
|
|
yksilö päättelee muiden suhtautumisesta ja reaktioista millainen on ja millainen kannattaa olla
|
|
peilaaminen
|
|
sosialisaatiossa tärkeä mikroympäristö, joka muodostuu useimmiten perheestä, lähimmistä sukulaisista, hoitopaikasta, koulusta ja kaveripiiristä
|
|
lähiympäristö
|
|
identiteettitaso; vaihtoehtojen arvioinnin kautta kehittynyt melko pysyvä käsitys itsestä, omasta katsomuksesta ja paikasta maailmassa (Marcian teoria)
|
|
saavutettu identiteetti
|
|
kyky tunnistaa ja hahmottaa toisen ihmisen tunteita (tunnetaidot), asettua toisen ihmisen asemaan ja ottaa huomioon toisen näkökulma (roolinottokyky, empatia), työskennellä yhteistyössä sekä tehdä kompromisseja
|
|
sosiaaliset taidot
|
|
identiteettitaso; etsintä on joko jäänyt kesken, se ei kiinnosta tai siihen ei kyetä (Marcian teoria)
|
|
epäselvä identiteetti
|
|
tutkimus, jossa tietoa kerätään halutusta populaatiosta yhden tutkimuskerran aikana
|
|
poikittaistutkimus
|
|
identiteetin osa; kokemus omasta seksuaalisesta suuntautumisesta ja itsestä seksuaalisena olentona
|
|
seksuaali-identiteetti
|
|
kehollisen olemassaolon, jatkuvuuden ja toimijuuden kokemus
|
|
minäkokemus
|
|
usein tiedostamaton pyrkimys olla samanlainen kuin läheinen ihminen
|
|
samastuminen
|
|
kiintymyssuhde, joka on muodostunut epäjohdonmukaisesta hoivasta
|
|
turvaton ristiriitainen kiintymyssuhde
|
|
ajanjakso, jolloin lapsella on erityinen alttius oppia jokin tietty taito
|
|
herkkyyskausi
|
|
vanhemmat ovat johdonmukaisia ja asettavat selkeät rajat, mutta myös kuuntelevat ja tukevat lasta
|
|
auktoriteettiin perustuva kasvatustyyli
|
|
tietylle aikakaudelle tyypillisiä odotuksia, joita yhteiskunta ja kulttuuri asettavat erikseen tytöille ja pojille tai miehille ja naisille
|
|
sukupuolinormi
|
|
yksilöllinen kulttuuri, joka korostaa esimerkiksi itsenäisyyttä ja yksilöllisiä saavutuksia
|
|
individualistinen kulttuuri
|
|
identiteettitaso; identiteettikriisi on meneillään ilman sitoutumista (Marcian teoria)
|
|
etsijän identiteetti
|
|
Piaget´n ajattelun kehittymisen teorian ensimmäinen vaihe (varhaislapsuus)
|
|
sensomotorinen vaihe
|
|
tutkimuksessa tiedonkeruumenetelmä, jonka avulla voidaan tutkia ulkoisesti havaittavaa käyttäytymistä
|
|
observointi
|
|
sosiaalisaatiossa ympäristöjä, jotka vaikuttavat kehitykseen epäsuorasti
|
|
etäympäristö
|
|
aivojen muokkautuvuus
|
|
plastisiteetti
|
|
erityisesti identtisillä kaksosilla tehtävä tutkimus, jonka avulla voidaan tutkia geenien ja ympäristön vaikutusta kehitykseen
|
|
kaksostutkimus
|
|
temperamenttipiirre, joka näkyy yksilössä korkeana aktiivisuuden tasona, taipumuksena ilmaista positiivisia tunteita, elämyshakuisuutena ja lähestymiskäyttäytymisenä
|
|
ulospäinsuuntautuneisuus
|
|
tutkimustuloksien tulkinnassa havaittava vaikutus: tiettyä asiaa ei saa yleistää vaan se voi olla vain tietyn sukupolven ominaispiirre
|
|
kohorttivaikutus
|
|
sukukypsyyden saavuttaminen; nuoruuteen liittyvät fyysiset muutokset
|
|
puberteetti
|
|
Vygotskin ajatus, että nykyistä kehitystasoa korkeampi kehitystaso (potenttiaalinen taso) voidaan saavuttaa ulkoisella avulla
|
|
lähikehityksen vyöhyke
|
|
tunne omasta arvosta; syntyy toisilta saadusta palautteesta
|
|
annettu itsetunto
|
|
ihmisen kokonaiskäsitys itsestään, kokemus samana pysymisestä
|
|
identiteetti
|
|
kiintymyssuhde, joka on muodostunut pelottavasta tai laiminlyövästä hoivasta
|
|
turvaton jäsentymätön kiintymyssuhde
|
|
lapsi (n. 6v.) sisäistää egosentrisen puheen ja puhe muuttuu ajatteluksi
|
|
sisäinen puhe
|
|
ihminen tiedostaa itsensä omaksi muista erilliseksi, kokevaksi, tahtovaksi ja toimivaksi olennoksi
|
|
minuus
|
|
ihminen luo aiemman sisäisen mallinsa rinnalle uuden vastaamaan uusia kokemuksia
|
|
akkommodaatio
|
|
korkeatasoista ja kypsää ajattelua, joka kehittyy osalle aikuisista koulutuksen ja elämänkokemuksen ansiosta
|
|
postformaali ajattelu
|
|
identiteetin osa; kokemus itsestä jonkin sukupuolen edustajana
|
|
sukupuoli-identiteetti
|
|
kyky kuvitella sekä oman että toisen ihmisen käyttäytymisen taustalla olevia mielentiloja
|
|
mentalisaatio
|
|
identiteetin osa; kokemus siitä, mikä on se etninen, kielellinen, uskonnollinen tai kansallinen kulttuuri, jota yksilö kokee edustavansa
|
|
kulttuuri-identiteetti
|
|
kyky eläytyä tunnetasolla toisen asemaan
|
|
empatia
|
|
tunnepitoinen suhde hoitajan ja vauvan välillä
|
|
kiintymyssuhde
|
|
tutkimus, jossa seurataan tiettyä samaa ihmisryhmää tietyn, usein pitkän ajanjakson ajan
|
|
pitkittäistutkimus
|
|
kiintymyssuhde, joka on muodostunut sensitiivisestä hoivasta ja vuorovaikutuksesta
|
|
turvallinen kiintymyssuhde
|
|
tutkimus, jossa observoidaan eli havainnoidaan lapsen kiintymyskäyttäytymistä
|
|
vierastilannemenetelmä
|
|
ihminen liittää uusia piirteitä aiemmin oppimaansa sisäiseen malliin
|
|
assimilaatio
|
|
yksilön saavuttama ymmärrys siitä, että jokaisella ihmisellä on oma tietoisuus, omat ajatukset ja omat tunteet
|
|
mielen teoria
|
|
kielen kehitykseen liittyvä ajanjakso, jolloin lapsi esittää paljon "mikä"- ja "miksi" kysymyksiä
|
|
kyselykausi
|
|
samanikäisistä ja asemaltaan samankaltaisista yksilöistä muodustuva ryhmä
|
|
vertaisryhmä
|
|
Piaget´n ajattelun kehittymisen teorian neljäs vaihe (nuoruus)
|
|
formaalien operaatioiden vaihe
|
|
vanhemmat ovat lämpimiä ja ymmärtäväisiä, mutta asettavat vähän rajoja
|
|
salliva kasvatustyyli
|
|
lapsi (n. 1-2v.) käyttää puhetta ollakseen yhteydessä ympäristöönsä ja vuorovaikutuksessa muiden kanssa
|
|
sosiaalinen puhe
|
|
Piaget´n ajattelun kehittymisen teorian kolmas vaihe (kouluikä)
|
|
konkreettisten operaatioiden vaihe
|
|
keskustelunomainen vuorovaikutus vauvan ja aikuisen välillä
|
|
protokeskustelu
|
|
yhteisöllinen kulttuuri, joka korostaa esimerkiksi sosiaalista harmoniaa ja ryhmäjäsenyyttä
|
|
kollektivistinen kulttuuri
|
|
identiteetin osa, joka sisältää yksilön jäsenyyden sellaisissa ryhmissä, joihin hän kokee kuuluvansa
|
|
sosiaalinen identiteetti
|
|
tutkimus, jossa biologisten vanhempien perimän vaikutusta voidaan verrata ympäristön vaikutukseen
|
|
adoptiotutkimus
|
|
vanhemmat vaativat tottelevaisuutta ilman keskustelua tai selityksiä
|
|
määräävä kasvatustyyli
|
|
yksilön kaikkien geenien muodostama kokonaisuus
|
|
perimä
|
|
melko pysyvä tapa reagoida, osittain synnynnäinen käyttäytymistaipumus
|
|
temperamentti
|
|
samastumista johonkin kansallisuuteen ja etniseen ryhmään; kulttuuri-identiteetin osa
|
|
etninen identiteetti
|
|
kokonaisvaltainen käsitys omasta kehosta
|
|
kehonkuva
|
|
identiteettitaso; usein omaksuttu vanhemmilta tai esikuvilta (Marcian teoria)
|
|
lainattu identiteetti
|
|
temperamenttipiirre, joka liittyy esimerkiksi kykyyn säädellä omaa tarkkaavaisuuttaan ja mieltymykseen keskittyneeseen, rauhalliseen toimintaan
|
|
itsesäätelyvalmius
|
